Hukassa

Elämässä tulee paljon vastoinkäymisiä, mutta joskus ne vetää voimat pois totaallisesti. Mä oon yrittäny ja selvinny elämän aikana kovistakin alamäistä. Mutta tiesitkö, että vaikka hymyilisin niin kaikki ei välttämättä ole OK... 

Osaan näytellä reipasta Axua pitkäänkin, kuitenkin jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Silloin se iskee aika kovaa, sitä on periaatteessa vaikea välttää. Niin monet sanovat että oot niin reipas, rohkea ja sä kyllä jaksat. Kuitenkin, se ei aina mene niin. On kaikilla ihmisillä päiviä ku ei jaksais, usea kyllä pystyy painamaan silti läpi vaikka harmaan kiven. 

Mulla on nyt pidemmän aikaa heitelly mielialat kuin keinu, se väsyttää ja paljon. En oo jaksanu kunnolla käydä koulussakaan, muutenki stressaa koko homma. Sain vasta tietää että mun kaikki näyttö paperit on vedetty niin sanotusti silppuriin. Lappian toiminta oli paskaa ja ne teki väärin, nyt sitte mun valmistuminen kärsii. 

Mä en enää tiedä mitä teen, oon tosi väsyny. En mä kuitenkaa halua päiviä vaan maata kotona, on mulla kuitenki motivaatio elämään. Se on vaan ehkä vähän hukassa, luovuttaa mä en halua. Mutta joskus pitää tajuta mikä on se oma vointi oikeasti. 

Mä haluaisin kirjottaa säännöllisesti tänne, mutta en mä jostain syystä ole jaksanu sitä tehdä pitkään aikaan. Kovasti yritän puristaa, on mulla jo valmiiksi alotettuja tekstejä. Mulla on myös jääny mun harrastukset kesästä lähtien. En oo jaksanu lähteä lenkille, salikortin hommasin vasta viime viikolla ja oon käyny vaan kerran treenaamassa. Legendaarinen lausahdus "Ota Axu itteä niskasta kiinni". 

Ei se niin helppoa ole miltä se voi näyttää, ei masentuneena oo helppo vaan lähtä tekemään. Saatan siis olla tosi reippaan olonen, hymyilen ja nauran. Mutta ei kukaan nää mun sisälle, sitä palavaa kipua ja väsymystä. Tai jos huomaa, ei kukaan kehtaa kysyä... Mä myönnän, oon hieman hukassa. 

Onneksi mulla on elämässä kuitenki muutama tukipilari, vaikka ei sais olla niistä riippuvainen. Itseasiassa mä en ole, kyllä mä tiedän että varmasti pärjäisin jos yrittäisin, siis ilman tiettyjä asioita. Mutta oon tosi onnellinen että ne ovat kuitenki tässä. Haluan pitää niistä kiinni, vaikka sekään ei masentuneena ole niin helppoa. 

Mä en osaa sanoa oikein mikä jakso mulla on menossa, epäilen sekamuotoista. Koska oireet on selvät, mutta silleen lievät kun lääkitys on kuitenkin. Kaksisuuntaisen oireita on välillä vaikea huomata jos on hyvä lääkitys. Epävakaan persoonallisuushäiriön erottaminen kaksisuuntaisesta on myös aika hankalaa. Mutta se näkyy mulla ehkä enemmän impulsiivisena, niinkuin viime yönäkin... 

Mä haluisin että tulis jossain vaiheessa se kultainen keskiviiva, mut sen saavuttaminen on niin vitun vaikeaa ja tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mun pitäis kirjata ylös tiettyjä asioita, jos jaksan niin teen ensi viikon keskivaiheilla siitä tekstin. VP Ränch viikonlopustakin on tulossa vielä toinen julkasu, mutta päivä ei ole vielä tiedossa. 

Mutta nyt mä kuitenki yritän vielä pinnistellä, viime yö oli taas yhtä paskaa. Käytiin siis melko pohjalla, niin eikö se oo sitte nyt suunta ylöspäin? Eiks yeah... 

Alexandra ❤