Mun elämä on muuttunu täysin

Hei! 

Pahoittelen etten ole pitkään aikaan kirjoitellut yhtään mitään, mun elämä on vaan niin hajanaista nyt. Tapahtunu paljo juttuja ja jopa isoja semmosia, ainakin mun mielestä. Joulun aika oli yhtä helvettiä, kulutin itteni puhki ja pääkoppa meni täysin sekaisin. Sen jälkeen alko ajatus hieman kirkastumaan, mutta alamäki tuli uudestaan. 

Mun mieli on käynyt ihan hirveää vuoristorataa viimeset 3kk. Mua on jopa pelottanu että joudun lähtemään osasto hoitoon. Toisaalta kun jälkeenpäin ajattelen, se ois ollu ihan hyvä käydä ottamassa happea. Itseasiassa mun pää on ollu sekasi jo melekin vuoden. Sähäkästä lähteminen oli upea tunne, mutta toisaalta jopa virhe. Se oli liian aikaista, mutta asialle ei voi enää mitään. Kun lähdin sähäkästä, mun elämä lipsahti käsistä ihan kokonaan. Sinä kesänä tapahtu niin paljon rankkoja asioita, jotka johti siihen että en saanu pidettyä kontrollia omissa käsissä. 

Sen jälkeen kun Timi tuli mukaan mun elämään asiat hieman tasottu. Jos tätä ei olis tapahtunu, en edes osaa sanoa missä olisin nyt. Ajatuskin pelottaa... Kuitenkin kaikesta huolimatta kävin mun pään sisällä kolmatta maailmansotaa. Mun aivot ei lakanneet ajattelemasta. 

Koulun kesken jääminen aiheutti mulle epäonnistumisen tunteen ja olin tosi pettynyt itseeni. Tuntui ihan hirveältä että kolmatta kertaa mulla jäi koulu kesken, ihan vaan siksi kun mun pää ei kestänyt. Joka kerta kun mulla on koulu keskeytyny, se on johtunu mielenterveysongelmista. 

Tiiättekö, se aiheuttaa ajatuksia ja raskaita semmosia. Ne johtaa siihen, että joutuu jopa tekemään päätöksiä. Mä haluaisin ammatin itselleni, koska haluaisin näyttää kaikille et mä pystyin siihen kaikesta huolimatta. Mutta itseasiassa, mä en oo ihan varma pystynkö mä siihen. Joku asia mun elämässä on vialla, joka estää sen että saisin koulun käytyä läpi. 

Siis pääsinhän mä peruskoulunki läpi! Mutta, mulla vasta 8lk puhkesi kaksisuuntanen. Se oli vasta alkuvaiheessa, joten se ei ollut niin sekavaa. Ja sillon ei ollut vielä tapahtunu näitä kaikkia asioita, mitä mun sisällä nykyään on. 

Haluaisin selvittää sen asian, mikä mua estää oikeasti pääsemästä koulua läpi. Mua ärsyttää niin, niin, niin paljon se et valmistuminen jäi puolesta vuodesta kiinni 2017 keväällä. Jäin sillon puolen vuoden sairaslomalle, vakavan masennuksen takia. 

Johtuuko tää kaikki sosiaalisten tilanteiden pelosta, pelko epäonnistumisesta, muisti häiriöstä, ahdistuksesta vai mistä. Vai voiko se johtua jopa noista kaikista? 

Tällä hetkellä mä tiedän, etten voi lähteä vielä kouluun tai töihin. Mun selän takia, en voi tehdä raskasta/rasittavaa hommaa. Tällä hetkellä mun pää ajatuksena on saada mun selkä siihen kuntoon, että kun nousen aamulla muhun ei satu yhtään. 4kk oon joutunu jo tätä kipua kestämään, mulla ei ole ollut yhen yhtään päivää ilman kipuja. Särkylääkkeet ei auta ja venyttely auttaa hetken, mutta kun lähden liikkeelle se on taas samanlainen. 

Oon yrittäny aukasta "lukkoja", mutta niitä ei ole joten se on täysin turhaa. Kipu tuntuu siltä kuin mun alaselkä olis todella jumissa, mutta kun se ei ole. Siellä on lihaspullistuma ja kulumaa rangassa. Mä en ole päässyt käymään salilla vahvistamassa selkä/vatsalihaksia, koska salit on olleet kiinni. 

Mun päivät on kuluneet sillä että oon ollu kotona, jos ei oo ollut mitään pakollisia menoja. Mulla on tosi vaikea keksiä päiviksi tekemistä, koska koronakin rajottaa niin paljo, eikä täällä Kuusamossa oikein ole mitään semmosta mitä vois selkävaivanen tehdä. Kävely tekee hyvää jossain määrin, mutta sekin aiheuttaa kipua. Mutta en mäkää voi koko päivää kävellä, tai tietenki voin mutta kulutan itteni loppuun sillä. 

Mä oon jumittunu, mä oon vankina omassa kodissa, omien ajatusten kanssa. Mä en päivitä enää lähes ollenkaan sossiaalistamediaa, en piirrä, kirjoita, laula tai tanssi. Mä en tee enää mitään, mitä oon ennen rakastanu yli kaiken. Oon rajottunu, mistä tää johtuu? Oonko hukannut itseni? Masentunut mä en oo, tai välillä juu mutta en aina. 

En oo enää se sama rämäpää mitä ennen olin, se joka keksii tyhmiä juttuja ja naurattaa ihmisiä kuset housussa. Nyt mä vaan nukun suurimman osan päivästä, ahdistun, masennun ja mylvin itsesäälissä. Multa on kadonnu joku asia, elämän ilo? 

Muistan kun viime vuonna Sähäkässä itkin ilosta omalle ohjaajalle, että oon löytäny elämän ilon. Ja se oli oikeasti maailman paras tunne, en koskaan ennen ollut tuntenut niin mahtavaa ja voimakasta tunnetta. Ja nyt se on taas kadonnut. Miten mä löydän sen taas? Miten saan itseni kasaan? Misä olen? 

Kuka mä olen? 

Axu