Joulustressi

08.12.2021 Keskiviikko, klo 00:15

Anteeksi mä tiedän, kello on tosi paljo ja mun pitäis olla jo nukkumassa. Mutta nyt painaa mieltä semmonen asia josta on pakko päästä kirjottamaan. Tää asia painaa mun mieltä joka vuosi, juuri samaan aikaan kuin aiempinakin vuosina. Mä en tiedä miksi en pääse eroon tästä asiasta, miksi se ei helpota ikinä. Mutta sen tiedän että lapsuudella on jotakin osaa ja arpaa pelissä. 

Nyt puhutaan joulustressistä...

Eli joka vuosi marraskuussa alkaa se suunnaton joulu hössötys, itse kuulun tähän kategoriaan. Mutta yhtä asiaa en itsessäni ymmärrä, se hössöttäminen menee aina yli. Niin pahasti, että siitä syntyy stressi. Eikä se oo mikään helppo semmonen, viime vuonna oli melko paska joulu. Kun olin niin stressaantunu ja väsyny, että meinasin seota oikein huolella. Tänä vuonna oon tehny kaikki suunnitelmat, ostoslistat ja rahan laskennat valmiiksi. Mutta silti, siis silti! Tuntuu siltä, että romahan ihan kohta. 

Kävin tänään ostamassa joulukoristeita, valoja ja kuuseen palloja yms. Samalla itsellekkin jotain kivaa. Nyt kun tiedän kuinka paljon rahaa mulla on tänään menny, mua ahdistaa ihan helvetisti... Haluisin viedä kaikki mitä ostin takasin kauppaan, joka ei tietenkää onnistu kun paketit jo avattu. Mua pelottaa että taas jäädään niukille rahan kanssa loppu kuusta ja tääki on taas mun syytä... Mä vihaan itsessäni sitä puolta, et rakastan joulua ihan liikaa. Mutta ehkä siihenkin on syynsä, miksi just tämä aika vuodesta on mulle se kaikista stressaavin.

Mulla on tuolla päässä pieni ongelma, muistissa. En osaa sanoa mistä se johtuu, enkä kyllä lähde arvailemaankaan. Mutta mie en muista mun lapsuudesta/nuoruudesta paljoa asioita. Tahdon muistaa vaan niitä synkkiä, ahdistavia, pelottavia ja surullisia asioita. Ne iloiset ja onnelliset muistot on jääny jonnekkin... Kyllä mä tiedän että ne siellä pään perukoilla jossain on, mutta erittäin hyvässä piilossa. Ja tuota yks niistä kadonneista muistoista on joulut. En tiedä miksi, voisko olla että mulla pari joulua on ollu semmosia, että oon ollu tosi paskassa tilassa mielen kanssa tai sitten toisen ihmisen takia aiheuttama paska joulu. Että joulu on periaatteessa traumatisoinut mun muistin. 

Nyt sitte stressaan herkästi, koska haluan että saisin täydellisen joulun, että voisin muistaa edes yhden ihanan joulun mielessä. Siksi haluaisin niin kovasti panostaa täysillä. Suurin toive on, että koko perhe olis koossa ja kaikki ois sovussa/iloisia. Mutta tuntuu, että se on liikaa pyydetty. Nyt mä yritän Timin kanssa rakentaa ne omat jouluperinteet, viettää rauhallista ja ihanaa joulua. Mutta miten mä oikein siihe pystyn kun tuntuu että romahdan taas. Mä en enää pysty laulamaan joululauluja ilman että tulis itku. Koko joulun ajattelu saa melkein kyyneleet nousemaan silmiin. 

Jotenkin koomista, mutta mulla alkoi soida päässä biisi. 

"Mulla yksi pyyntö ois, älä vie lapsuuttani pois. Anna mun nauttia aika tää."

Tietäjät tietää kyseisen kappaleen. <Ei siis ole joululaulu, jos sitä mietitte. Mutta koomista että alkoi soida päässä, kun justiisa kirjotan tekstiä siitä, kuinka mulla on muistoista pyyhkiytynyt yli puolet lapsuudesta. 

Mutta, ei mun mielestä ole liikaa vaadittu? Että saisin viettää elämässäni edes yhden ihanan ja huolettoman joulun. 

Alexandra