Mitäs mulle kuuluu?

Hei!

Hyvää alkanutta kesää kaikille!

En oo kyllä nyt pitkään aikaan kirjottanut yhtään mitään ja oon muutenkin somessa ollut aika hiljainen. Muutamien kuukausien aikana on tapahtunut niin paljon asioita, että en vain yksinkertaisesti ole jaksanut kirjotella.

Tammikuussa mulle myönnettiin velkajärjestely ja 31.12.2026 mulla pitäisi olla luottotiedot takaisin. Tää on tosi iso juttu itselle ja oon ylpeä itestäni että jaksoin syksyllä alkaa hakemaan itselleni velkajärjestelyä. 

Tammikuussa tapahtui myös yksi iso askel itsellä elämässä. Astuin työelämään monen vuoden jälkeen. Sain 3kk pestin vertaistukiohjaajana ja tää työ valasi mulle mihin kaikkeen pystyn kun vain otan sen ensimmäisen askeleen. Sain uutta kokemusta ja myös samalla itseluottamusta. Tämä työ toi myös ajatuksia mahdollisesta opiskelusta. Oon aiemminkin miettinyt opiskelua nuoriohjaajaksi ja nyt tuli melko vahva tunne että se olis mun ala. Kerron myöhemmin toisessa postauksessa tästä työstä vähän enemmän ja omista ajatuksista. Tää postaus on nyt enemmänkin kuulumisien päivittelyä.

Loppu talvi ja kevät on ollu mulla nyt tosi raskasta aikaa. On tapahtunut paljo asioita jotka ovat vetäneet mua alaspäin ja oma jaksaminen on ollu isolla koetuksella. Askel kerrallaan on menty ja syvällä kuopan pohjassa käyty. Voisko sanoa enemmänkin että puolen vuoden ajan on ollut semmosta taistelua omassa elämässä, että tuntunut luovuttaminen parhaimmalta vaihtoehdolta. Silti mä oon sinnitelly ja päättäny katsoa seuraavana päivänä uudestaan.

TRIGGER WARNING (seksuaalinen väkivalta)

Noin kaksi kuukautta sitten muhun kohdistettiin seksuaalista väkivaltaa ja se on ollut itselle kova pala. Oon ollut henkisesti kuin fyysisestikin ihan loppu, suoraan sanottuna loppuun palamis pisteessä. Vaikka tapahtuneesta on jo kulunut melkein kaksi kuukautta, nään tapahtuneesta painajaisia ja oon muutenkin aika varuillaan muiden ihmisten seurassa. Oon ollut todella masentunut ja en ole oikein jaksanut välittää ympärillä olevien ihmisten voinnista. 

Ensimmäinen kuukausi oli ihan hirveetä taistelemista sen kanssa että pysysin hengissä. Pelkäsin olla omassa kodissa, joka ikinen auton ääni sai mut havahtumaan ja sain paniikkikohtauksia pitkin päiviä. Pelkäsin niin suunnattomasti että tekijä tulisi mun oven taakse. Hakeuduin vartavasten suuriin väkijoukkoihin, jotta olisi ympärillä ihmisiä näkemässä mitä tapahtuu. En pystynyt ekan viikon aikana olemaan ollenkaan kotona. Tapahtuman jälkeiset pari päivää olin ystäväni luona ja oon hälle todella kiitollinen miten hän tuki mua ja piti huolta. Olin myös paljon perheen kanssa, joka sai mut pidettyä maan päällä todellisuudessa. 

Olin todella todella väsynyt vaikka nukuin jopa 12h yöunia, en vaan päässyt painajaisten takia syvään uneen ja unen laatu muutenkin oli todella huono. En oo oikein jaksanut edes harrastaa yhtään mitään, ei vain ole ollut yhtään voimia edes alkaa kokoamaan palapeliä. Päivät vain kulu sillä että katselin sarjoja, en pystyny pitää huolta omasta ruokarytmistä. En oikein pysty vieläkään, mut oon nyt ottanu tavotteeksi et alan pikku hiljaa parantamaan ruokatottumuksia. On tosi tärkeetä että saan tarpeeksi ravintoa, niin sitten jaksais mielikin pareemin.

Tuommoinen teko rikkoo ihmisen todella pahasti ja sen asian kanssa ei todellakaan pitäisi jäädä yksin. Muhun on aiemminkin kohdistettu väkivaltaa seksuaalisesti ja fyysisesti, oon aina ollut niiden kanssa yksin, enkä ole päässyt missään käsittelemään niitä asioita ammattilaisen kanssa. Nyt mä kuitenkin rohkenin ottamaan poliisiin yhteyttä, oon saanut tukea terveydenhuollosta ja RIKUSTA (rikosuhripäivystys). Lähimmäiset ovat myös olleet mulle isona tukena tän asian kanssa. Ehkä yks isoin askel minkä tein tän tapahtuman myötä oli itsetuhoisuuden lopettaminen. Mä vain päätin yksinkertaisesti että en enää satuta itseäni muiden ihmisten takia. En anna sille valtaa, vaikka se on ollut hankalaa. Joka päivä mulle tulee se olo et nyt mä teen sen, mutta oon silti tsempannu et katson huomenna uudestaan, sillä mä oon nyt onnistunut pysymään kuivilla siitä. 

Mä päätin nyt tän kesän panostaa omaan hyvinvointiin, teen koko kesän asioita mistä mulle tulee aina hyvä olo ja yks niistä on lukeminen. Päätin että kesän aikana luen ainakin kaksi kirjaa. Päätin myös että yritän liikkua paljon luonnossa ja hakea sitä kautta voimia itselle arkeen. Nyt mulla on tosi tärkeetä saada arkirytmi taas pyörimään normaalisti, jotta mä jaksan taistella tän prosessin loppuun.

Tää viikko on ollut hieman parempi ja huomaan joka päivä että on aina hieman helpompaa, mutta väkisinkin vielä tulee niitä todella vaikeita päiviä, kun tuntuu että mä en oikeasti vaan enää jaksa. Sillon mä turvaudun mun lähimmäisiin ja se et ne kertoo mulle päivän tapahtumi on iso juttu, saan ajatukset pois siitä kamalasta tapahtumasta edes hetkeksi. 

Mut tämmöstä tänne kuuluu, harmittaa et nää kuulumiset ei olleet nyt mitenkään kauhean positiivisia, mut jos jotakin hyvää ajattelee tapahtuneesta se kasvatti mua henkisesti todella paljon ja se et oon pysnyt itsetuhoisuudesta kuivilla on jo yks todella iso asia.

Ihanaa viikonloppuu kaikille! Mä jään tänne odottelee jos vaikka ukkostelis, kun kerran säätiedotus on niin luvannu =)

Alexandra