VUOSIPÄIVÄ!

Heippa!

Oikein hyvää alkanutta toukokuuta kaikille täältä Napapiiriltä!


Minä oon täällä ollut erittäin fiiliksissä tulevasta kuukaudesta ja asioista mitä tulee tapahtumaan. Ensiviikon torstaina 07.05.2020 olis palveri ja tarkoituksena tehdä jatkosuunnitelmia Kuusamon päähän. Tämähän siis tarkoittaa sitä että, musta tulee kesäkuussa jälleen Kuusamolainen! 

Asunto on ilmeisesti löytynyt, mun sosiaalityöntekiä on hoitanut sitä kun asuntoa kyseltiin Kuusamon vuokratalolta. Soskulla on vissii sinne paremman kontaktit... Mutta kuitenki, kohti tulevaa ollaan menossa ja uusia purjeita nostellessa.

Vaikka sanotaan että "menneitä ei muistella", niin nyt haluun kyllä omistaa tämän teksin suurimmalta osin muistoille. Eteenkin juuri menneelle vuodelle, nimittäin... Tänään tuli tasan vuosi täyteen kun muutin Rovaniemelle ja tulin Sähäkkään. Ajatelkaa, siitä on jo oikeasti vuosi!

2019 vuosi alko mulla aika kömpelösti, olin koittanut alkaa panostamaan omaan hyvinvointiin ja saada kiinni edes vähän omasta elämästä. Mulla oli silloin meneillään Kelan myöntämä NUOTTI-valmennus, kovasti yritin puristaa että pitäsin kiinni sovituista ajoista. Mutta yksinkertaisesti mä en vaa pystynyt olee paikoillaan ja kärsin jatkuvasti yksinäisyydestä johtuvasta ahdistuksesta.

 Päädyimme NUOTTI-valmentajani kanssa hakemaan minulle Kelan kuntouttavaa toimintaa, TAITO-kurssi jotta saisin kavereita ja muutakin hyödyllistä elämään. Mä sainkin sieltä yhden kaverin ja ollaan yhteyksissä välillä. 

Siinä kurssissa oli tarkoituksena ensin työstää omia vahvuuksia, teimme CV-paperit ja kaikkea muuta mikä auttaa työllistymisessä ja kouluttautumisessa. Kuukauden päästä oli tulossa eka työharkka, mä hain paikkaa Noselle (nuorten matalan kynnyksen kohtaamispaikka). Oisin ollu mukana järjestämässä erinlaisia tapahtumia ja olemassa tuki nuorille. Kuitenkin juuri olisko ollut viikko ennen harjottelun alkua peruin koko homman ja sanoin kurssin vetäjälle että mä en nyt pysty tähän, en siis ollenkaan. 

Sain tosi pahan ahdistuskohtauksen joka äityi paniikkikohtaukseksi, jonka lopputulos oli itsetuhoisuus. Sain paikan vihdoin monen aiemman yrityksen jälkeen Kuusamon psykiatriselta osastolta. En tiennyt oikeasti minne olin menossa, mutta olin tosi uupunut ja mä en vaan jaksanut elää. Alettiin mun psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa miettimään eri vaihtoehtoja, millä saatas mun mieli kohoamaan ja miten saadaan kuntoutettua mua siihen kuntoon että voin lähtä suorittamaan opinnot loppun ja vihdoin työllistyä. Tosiasiahan oli se että mulle ei riittänyt enää psykiatrinen osasta ja kerran viikossa oman sairaanhoitajan tapaamiset. Loppu päätös oli mielenterveydellinen kuntoutuminen.

 Hoitaja kertoi että tiesi paikan kuin Sähäkkä, se olisi Ylivieskassa ja hän oli täysin varma siitä että se auttais mua oikeasti. Ainoana lähtökohtana oli tietenkin oma motivaatio, koska sinne otetaan nuoria aikuisia 18-29 vuotiaita joilla on motivaatiota kuntoutua. 

Mä mietin asiaa tosi paljon, mua jännitti ajatus että taas pitää lähtä ihan oudolle paikkakunnalle. Oonhan mä joskus pienenä käyny Ylivieskassa kun asuttiin Raahesa, mutta eipä se oo kovin hyvin mieleen jäänyt. Kuitenkin minun onnekseni selvisi, että Sähäkkä oli juuri avannut uuden yksikön Rovaniemelle. No se oli ehkä hieman helpottava asia, koska tunsin jo Rovaniemen entuudestaan. 

Niimpä lyötiin hakemusta postiin ja jäätiin odottelemaan. Vastaus tuli ja olisko ollut 28 tai 29 päivä huhtikuuta, kun lähdin tutustumaan Sähäkkään. Tunnistin heti paikan kun saavuimme peille, koska yksikkö oli Kairatien vanhan ammattikoulun asuntolassa 3 ja 4 kerroksessa. Sisälle tultua paikka oli yllättävän viihtyisä, huoneetkin oli mukavat ja kodikkaat. Plussaa oli, että ohjaajat vaikuttivat mukavilta. 

Silti kuitenkin emmin vielä mielessäni, yritin olla pirtsakka oma itseni ja näyttää että olen motivoitunut.  Ajatus vaan taas pitkäaikaiseen kuntoutukseen meneminen sai mahan kipeäksi, muistui mieleen ajat kun asuin Sateenkaaressa Keminmaassa. Lopulta kuitenkin päätin että "no yritetään edes", siitä mun matka sitte alkoi kohti tuntematonta.

Tässä välissä voin kertoa, että tuollon en osannut ajatella että olen täällä näin pitkään ja samalla en osannut ajatella sitäkään että vuosi ei ole edes paljoa. Mä en osannut kuvitellakkaan mitä kaikkea tää matka tuo mulle mukana elämään.

 Vuoden sisälle on mahtunut niin, niin, niin paljon juttuja etten osaa itsekkään enää kunnolla hahmottaa millon mitäkin tapahtu. Mutta tärkeintä tässä on se, että mä oon nyt tässä. Muuttamassa omilleen, aloittamassa "uuden elämän" ja oikeasti lähdössä käymään koulun loppuun ja heti perään jatko kouluttautua! Mä en ole muuta kuin ihan SAATANAN ylpeä itsestä! Shud be :D

02.05.2019

Vuosi sitten tänä samana päivänä mä astuin laukkujen kanssa tähän taloon. Kauhea jännitys ja väsymys, en ollut nukkunut yöllä kunnolla. Valitsin itselleni huoneen, jätin kamppeet sinne ja tutustuin ohjaajiin ja yhteen toiseen nuoreen. 

Aluksi oli tosi paljo totuuttelemista, lopulta pääsin kiinni arkeen. Sitte alkoki Kelan kanssa ihan hirvee helvetti, kun ne eivät meinanneet myöntää mulle asumistukea. Vuokrasopparissa oli aina jotaki minkä takia hakemus hylättiin tai pyydettiin selvitystä tms. Olikohan että vasta heinäkuussa sain lopulta päätöksen... Siihen päälle vielä muita hakemuksia :D Voin sanoa että siinä oli pikku Axulla hermojen kanssa kestämistä! 

Suomi voitti tietenkin jääkiekon maailman mestaruuden 2019! Kannustimme kahdestaan yökön kanssa Leijonay voittoon. 

Kesän aikana tapahtu kaikkea kivaa, oli sportti viikkoa ja käytii mökkeilemässä ja Haaparannassaki tuli käytyä mutka. 


Elämäni ekat vesicrossitkin kävin katoo, kävin myös monen vuoden tauon jälkeen ratsastamassa.


 Tuli huomattua että oon tainnut kasvaa yli jo sen heppaiän, muutaman kerran kävin ratsastamassa sitte se vaan jäi. Alotin myös tosissaan pitkästä aikaa kuntosalilla käynnin, kävin aina silloin tällöin sit vähän myöhemmin se kitkeyty jo harrastukseksi. 

Kesällä käytiin myös yhden ohjaajan ja toisen nuoren kanssa Rock In The City festareilla, esiintyjinä oli Pelle MIiljoona, Stratovarius, Kotiteollisuus, Mokoma ja Sanata Atctica (kaikki muut nähtii paitsi sonata). 


Syksyllä olikin mun synttärit, tein itselleni audi kakun ja tietenkin punasella vaniliamassakuoruteella. NAM! 

Syksyn ja talven vaihteessa meitä nuoria oli jo kokoontunut useampi tänne yksikköön. 

Käytiin myös Ylivieskassa kuntoutumisen teemapäivänä, siellä oli ihan kivaa. 

Jyväskylään tuli myös tehtyä reissu, nimittäin siellä oli Sähäkkä Cub (sählyturnaus). Mä pääsin jopa itse pelaamaan, ai että olin fiiliksissä. Olisin pelannut useammankin pelin, mutta olin enen peli päivää mätänny punasta lihaa sen verran että kihti alkoi oikeassa polvessa oireilemaan voimakkaasti. Silti jäi tosi hyvä fiilis reissusta. 

Sähäkkä Cubissa oli itse Mika Kohonen mukana, sain nimmarinki lippikseen! 

Ai niin ja mikä tärkeintä, mä opin kesä ja syksyn aikana frisbeegolffaamaan yllättävän hyvin! 

Lokakuussa sattui sitte astetta pahempi tapaus, voisko sanoa että mun sen aikana yks parhaimmista kavereisa ahdisteli mua seksuaalisesti kun olin tukevassa humalassa. Siihen päivään saakka me ollaan oltu tosi hyviä kavereita, kerrottiin oikeasti meidän huolet ja murheet toisillemme. Oltiin tukena ja koitettin pysyä toistemme järjenääninä. Hän tiesi mun taustoista, pahoinpitelyistä, raiskauksista ja hyväksikäytöitstä, joten en voinut kuvitella hänen tekevän mulle noin.

 Mä olin siihen päivään asti ollu suhkot OK näiden mun traumojen kanssa, mutta se ilta veti maton mun jalkojen alta. Mä masennuin, itseasiassa aika helvetin pahasti. Mä en edes oikein kunnolla puhunu mun huolista, yritin olla kaikkien näkösällä se pirteä ja hölösuu Axu. Kuitenkin kun pääsin muiden näköpiiristä, kyyneleet vaan virtasi pitkin poskia. Olin sillon itseasiassa aika pahasti itsetuhonen. 

Halloween oli kans tulossa samaan syssyyn ja mähän yllätys yllätys olin ottanu aika ison urakan itelleni. Sitte mä vaan pimahin, istuttiin mun omaohjaajan kanssa juttelemassa mä aloin puhumaan. Olin ehkä aika hysteerinenkin, mä en pystynyt lopettamaan, ajatukset vaa juoksi päässä pysähtymättä ja mulla oli pakokauhu samaan akaan. En osaa sanoa oliko se burn out vai oliko se ihan saakelin lähellä että ois tullu. Sen jälkeen mun hommia lievennettiin, jotta voisin vähän rauhottua.


Nyt tähän väliin positiivisuutta, unohdin kertoa mun synttärilahjasta minkä sain syyskuussa. Olin sillon Kiimingissä tädin luona ja mun vanhin pikkuveli tuli sitte käymään. Istuttiin ihan rauhassa siinä olohuoneessa, kun pikkuveli ojensi mulle kirjekuoren ja toivotti hyvää syntymäpäivää. Olin sillee et ihanaa se anto mulle korti (en tarkota tätä nyt mitenkää sarkastisesti, vaan olisin ollut iloinen ja otettu ihan vaan synttärikortista koska se oli sisarukselta), paitsi että sehän oli kortti. Lajakortii, tatskaliikkeeseen. Oulun Pitbull tattooseen, 225€! Mun suu loksahti ammolleen, mulla tuli okeesti kyyneleet silmiin. En ehkä tähän hätään keksi mitää tuota parempaa synttärilahjaa kuin toi! Varsinkin, kun se mitä otin tolla rahalla. Nyt mun oikeassa kädessä olkapään kohdalla lukee "Family" ja alapuolella 8 tähteä joissa on kaikkien mun sisarusten nimet. 

Mä joskus päätin että tuun ottamaan mun sisaruksista tatuoinnin, koska ne on mun elämäni rakkaimmat asiat. Mulle vielä merkkaa suuresti se, että mähän itse vielä suunnittelin ja tein luonnoksen tästä tatuoinnista. Niin ja tähdet siksi, koska mun sisarukset on mulle kuin tähtiä. Jos tulee ikävä voin vaan katsoa taivaalle ja ajatella että voin lähettää mun rakkauden ja lämpimän halauksen heille niiden kautta, ne on mun elämän aarteet, he ovat mun avaruus.


Talvella tapahtui myös toinen todella paha juttu, valitettavasti en voi kertoa asiasta koska mun pitää suojella itseäni ja perhettä. Sen voin kertoa että sinä iltana/yönä tulin Sähäkkään lievä määrä alkoholia veressä, puhalsin vain 0,5%. Tilanne oli sen verran paha, että oli oikeasti pakko tulla Sähäkkään. Huom, en siis itse ollut tehnyt mitään. 

Tapauksen jälkeen muuten olin 3kk juomatta alkoholi :) Siinä todistin itselleni, että ei sen alkoholin kittaaminen ole tärkeää. Joskus voi ottaa, kunhan on turvallinen ja oikeasti luotettava porukka! Eikä tarvitse vetää perseitä, vähemmälläkin määrällä pärjää.



Joulukuussa juhlittiin itsenäisyyspäivää ja pidettiin myös puurojuhla jonne oli jokaisen nuoren perheet tervetulleita. 

Uuden vuoden olin täällä Sähäkässä, käytiin parin nuoren ja yökön kanssa katsomassa Rovaniemen kaupungin ilotuliteshow ja toivotettiin 2020 vuosi tervetulleeksi! 

No uusi vuosihan alko sitte astetta paskemmin... Mun selkä alko oireilemaan todella todella pahasti, lopulta lantionikamat veti jumiin ja niiden ympärillä kaikki lihakset kramppiin. Olin juuri tulossa tupakalta kun tämä sattui, kerkesin juuri ja juuri ottaa pyörähäkkivaraston kaltereista kiinni kun jalat lähti alta. En pystynyt hetkeen liikkumaan, happi ei kulkenut ja itku tuli kun menin paniikkiin. Viimeisillä voimilla sain jotenkin raahattua itseni sisälle rappukäytävään ja soitin ohjaajalle, että nyt muuten en oo tulossa portaita ylös soita ambulanssi. Amppari tuli paikalle, he tutkivat missä kohtaa kramppi oli, lantionikamat oli täysin jumissa ja alaselkä niin pahassa krampissa että oli kivikova. Minut autettiin ylös huoneeseeni ja toinen ensihoitajista laittoi minulle kahta eri kipulääkettä. Seuraavana aamuna olo alkoi olemaan jo paljon parempi ja pystyin liikkuumaan himan vaivalloimattomasti.


Olin myös aloittanut painon pudotuksen tosissani, laskenut päivän saanti kalorit 1800kcal ja aloin käymään kuntosalilla. Kuitenkin tuo selän oireilu antoi hieman takapakkia ja menetin motivaation jälleen. Pian se taas löytyi ja jatkoin samaa rataa.


Hain Kuusamon ammattioppilaitokseen ajoneuvoasentajan perustutkintoon ja logistiikan perustutkintoon. Pähkäilin kovasti että jos saan molemmista pakan, kumpaa lähden opiskelemaan. Lopulta sain tiedon että minut otetaan ainakin autopuolelle kouluun, siinä vaiheessa tajusin että ehkä järkevintä käydä se eka loppuun kun ei ole enää jäljellä kuin vain puolisen vuotta koulua. Samaan aikaan myös päätettiin että voidaan alkaa suunnittelemaan mun omille muuttoa kesäksi. Olin niin innoissani, kaikki palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen!


05.03.2020 kävin ottamassa Oulun Pitbull tattoossa itselleni kulmakorun ja Red and White inkissä snakebitet. Olen haaveillut snakebiteista jo 16 vuotiaasta saakka ja päädyin nyt samalla ottamaan myös kulmakorun koska, no miksi ei! Lävityksien oton jälkeen kun näin itseni peilistä olin ihan liekeissä! Melkein alko itkettää ku tuli niin sika hyvä fiilis. Sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, vihdoin! Huulikorujen kanssa tuli hieman ongelmia kun lävistäjä laittoi liian lyhyet tapit ja mun huulihan turposi kunnon botoxi huuliksi. Rovaniemellä kävin vaihdattamassa pidemmät tapit ja nyt nää voi todella hyvin.


No sitte maaliskuu ja huhtikuu on menny vähän miten sattuu. On ollut stressiä, ahdistusta, ikävää, unettomuutta ja masennusta. Epidemiatilanne ei auttanut oloani yhtään. Viime kuussa olin palaa taas ihan loppuun, mutta onneksi saatii käännettyä vähän kelkkaa. No mutta mikä positiivisinta, kuukausi enää ja saan alkaa rakentaa Lakun kanssa midän uudessa kodissa, meidän pientä arkea!



Miten tämä vuosi on vaikuttanut elämääni?
Ensiksi haluan kyllä kiittää Sähäkän henkilökuntaa, ootte ollu mun tukena kaikesta huolimatta. Viimeset pari kuukautta on olleet mulle aika raskaita, kun uniongelmat on alkaneet huolella vaivaamaan ja päälle pitkä eron hetki perheestä. Tänä vuonna kaksi läheistä menehtyny ja oman fyysisen hyvinvoinnin kuormittuminen on laskenu tosi paljo mun mieltä, saanut tunteet ailahtelemaan ja ärtyisyys on kasvanu. Oon tosi yllättyny miten te ootte kestäny mua jo vuoden xD 

Mulla itellä on tää kevät aika ollu yleensä melko raskaita, kun yleensä talven loppu vaihella iskee masennus. Tänä vuonna sitte tulikin maanisia oireita eka ja sehän vaan puskee sen masennuksen kovemmin päälle. Kova stressin asunnon etsimisessä ja hirveä hinku päästä omaan kotiin. Oon varmasti koetellu monenki ihmisen hermoja, kaikelle on aina kuitenkin syynsä.

 Mielenterveysongelmien kanssa ei ole helppoa, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Se on ehkä yks isoin asia mitä oon täällä oppinut itsestäni, kiitos siitä tosi paljon mun rakkaalle omalle ohjaajalle.

Kaikista tärkein asia on ehkä se kun vihdoin löysin mun todellisen elämän halun, ilon ja jaksamisen puskea niin myötä kuin vastoin käymisissä. Musta oli ihanaa tässä vast ikää huomata, että pystyn nykyään hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. En sule kuitenkaan sitä seikkaa pois, että kun se oikea paska olo iskee niin silloin ei myöskään tykkää itsestään. 

Isoin harppaus itsekurissa on itseni vahingoittaminen, en voi luvata ikinä etten satuta itseäni koska ne ovat osa sairauksiani. Minä en valinnut niitä, ne annettiin mulle jostain syystä. En tiedä saanko syytä siihen ikinä, että miksi juuri minä? Mutta oon tajunnut sen, jos en ois kokenut näitä asioita mitä mun elämässä on tapahtunut... Mä en uskois että oisin edes tämmönen, olisinko edes Axu? 

Oon kuullu niin paljon hyvää mun luonteesta, mä oon räiskyvä, välittävä, vastuuntuntoinen ja suurimmalta osin tosi itsevarma. Ne ei aina välttämättä näy mulla päälle päin, mutta ne on täällä mun sisällä.


Haluun olla nyt hieman itserakas ja kehua itseäni: #jokainenansaitseehetkenitserakkautta
-Sydämmellinen
-Luotettava
-Hauska
-Huumorintajuinen
-Päättäväinen
-Rohkea
-Avoin
-Sosiaalinen
-Rakastava
-Välittävä
-Empaattinen
-Jääräpää (hyvällä tavalla)
-Tempperamenttinen
-Voimakastahtoinen
-Kaunis/Komea
-Tsemppaava
-Rohkaiseva
-Perkeleen hyvä tekeen ruokaa ja leipoon
-Moniosaava

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä AINUTLAATUINEN!


Nyt mä haluun että sä otat paperin ja kynän, kirjoitat vain ja ainoastaan sun hyvät puolet ylös. Jokaiselta löytyy aina jotaki, oli se sitte hyvä paskalla käymään :D Haluun että teippaat sen sun jääkaapin oveen taikka vaatekaapin oveen. Miten itse tykkäät, kunhan se on semmosella paikalla mistä sä näät sen joka ikinen aamu. Ootte kaikki ihania, kukin omalla tavallaan. Olkaa ylpetä siitä mitä ootte, ÄLKÄÄ VÄHÄTELKÖ ITSEÄNNE!



Ja jos oot rohkee, kerro edes yks hyvä luonteenpiirtees tai asia minkä osaat tän julkaisun kommenteihin. Voit tehdä sen myös anonyymisti nyt!

Mä opin viimeisen vuoden aikana ymmärtämään itseäni entistä enemmän ja arvostamaan kakkia mun virheitä mielessä kuin myös kehossa. Jokainen arpi on tarkoitettu tullakseen, kertomaan mitä olet kokenut ja sä selvisit. Jokainen näkö/kuulo/maku yms herkkyys tai vaurio tekee susta just sut, olit sitten lievästi kehitysvammainen tai vaikeasti ootte kaikki aivan älyttömän ihania. Oli sulla sitte ylimääränen uimarengas vatsan ympärillä tai päässä ei hiuksia, oo ylpee itsestäs!

Mulla on kuitenkin jossain määrin vielä vaikeaa ottaa palautetta vastaan, sen työstäminen on aika kova homma mutta mä teen parhaani. Oon kyllä edistyny siinä tosi hyvin kuitenki. Rahan käyttöön oon saanu voimaa, et sais pidettyy ne budjetit siinä missä pitääkin. 

Liikuntaa oon lisänny ihan sairaasti, mulla on muutaman kuukauden aikana paino tippunut jo 12,8kg. Se on multa oikeasti tosi iso saavutus, varsinkin kun on syömishäiriö. Pelottaa välillä että tuleeko jätettyä se syönti tosi vähälle taikka sitten tuleeko ahmittua ihan liikaa ja loppu tuloksena kaikki pönttöön suun kautta. Oon saanu täällä Sähäkässä kehitettyä tota mun syömishäiriötä parempaan suuntaan, syön nykyää aamupalaa vaikka välillä tekeekin tiukkaa ja välipalanki oon pyrkiny syömään. En hotki ruokaa niinkuin joku olis sen viemässä kohta mun nenän eestä.


Itteni hyväksyminen myös oman seksuaalisuuden kanssa on iso juttu. Mä en luokittele mun sukupuolta jos ei oikeasti ole täysin pakko. Henkkareissa ilmenee että olen nainen, mutta kyllä mä oon molempia. Virallinen sukupuoli ei määrittele mua enää. Enkä luokittele omaa suuntautumista, en koe sitä tarpeelliseksi. Tykkään mistä tykkään, rakastun vaikka sitte siihen punaseen audi RS6 jos haluan.

Se mistä tykkään ja mikä mun sukupuoli on ei määrittele mua ihmisenä ollenkaan, eikä myöskään sinua. Jos joutuisin väkisin päättämään kumpi oon, enhän mä olis enää oma itseni :)

Mä jatkan vahvana mun elämää ja tuun käyttämään täällä opittuja keinoja ihan varmasti mun elämässä jatkossakin!

Kiitos tosi paljon kaikille jotka ootte olleet mun tukena tän "rankan" mutta aivan ääretömän ihanan ja mahtavan vuoden aikana!

Alex




Kommentit

Suositut tekstit