Millaista on elää rikkoutuneen sydämmen kanssa 💔

Halusin aloittaa tämän vuoden uusilla asioilla ja jättää kaiken vanhan taakse, mutta ei mennyt niin kuin halusin... Vuosi alkoi voimakkailla kohtauksilla ja masennuksella. Mie en oikeasti haluais enää murehtia vanhasta, mutta se on tämän pään kanssa vaikea ajatella niin. Kun suurin osa huonoista jutuista on trauma peräisiä, niin tietyt asiat triggeröi mun mieltä. En tarvitse siihen tekoa että triggeröidyn, ihan sanat ja äänet voivat aiheuttaa sen. 

En pysty kieltää lähimmäisiäni puhumasta tietyillä sanoilla, en voi käskeä lapsia olla itkemättä ja en voi käskeä jotakin olla tekemättä jotain asiaa, vaan siksi että mulla olisi parempi olla. Suurin osa mun lähimmäisistä tietää, että lapsen itku aiheuttaa mulle pahaa oloa. Se että voin regoida negatiivisesti lapsen itkuun, ei tarkoita että en pidä lapsista tai että lapsi ei saisi itkeä. Saatan muuttua hiljaiseksi, ahdistuneeksi tai muuten musta voi nähdä ettei kaikki ok. En tee sitä tarkoituksella, se olo vain tulee. Yritän monesti sivuttaa sen lapsen itkun niin hyvin kuin pystyn. Lapsen itku laukaisee mulla trauman mielessä päälle, se muituttaa minua lapsuudesta, siitä pahasta olosta mitä mulla oli. Siitä kuinka mut on rikottu, siitä kuinka mua on kielletty itkemästä, siitä että mut nähdään heikkona kun itken. Lapsen itku repii mua sisältä päin, mä tunnen sen mitä se lapsikin tuntee. Saattan vaikuttaa turhautuneelta kun lapsi huutaa ja itkee, on mullakin siihen oikeus vaikkei lapsi ole minun. Mulla on omat syyt siihen, eikä mua sen takia saa tuomita.

Joskus joku ääni aiheuttaa trauman laukeamisen mielessä, esimerkiksi tietty biisi. Joku biisi voi vetää mut täysin hiljaiseksi, jolloin mä käyn sitä mun traumaa läpi mun mielessä niin kuin elokuvana. Yleensä jos satun tajuamaan että tulee triggeröivä kappale, mä sanon siitä välittömästi toiselle ihmiselle että laittaa sen pois. Tässä voin vaan sanoa lähimmäisille ja ystäville, että jos pyydän vaihtaan kappaletta, se ei tarkoita että en tykkää siitä. Sillä hetkellä vaan se kappale saa mulle oikeasti tosi pahan olon ja sen jälkeen voi olla koko pv tai jopa viikko pilalla. Mä uskon että teilläkin on joitain biisejä joka tekee teille pahan olon, joten uskon että ymmärrätte. 

Mä en tiiä onko kukaan mun lähimmäisistä tai ystävistä vieläkään ymmärtänyt, että koen kaikki tunteet tuplana.

Joten haluan muistuttaa teitä kaikki siitä ja yrittää ymmärtää mun reaktioita asioihin. 

Jos huomaatte että olen vihainen, voin olla räjähdys herkkä. Jos oon surullinen, mun sisällä hakataan puukolla. Jos oon iloinen, voisin vaikka lentäää tai ratketa siitä. Jos sanon että olet mulle tärkeä, niin tarkoitan sillä sitä, että jos katoat elämästäni mun sydän hajoaa palasiksi. Kiinnostuminen = ihastumista, ihastuminen = rakkautta. Jos sanon että rakastan, pysähdy ja ymmärrä että tässä on ihminen joka vaikka kuolisi puolestasi, ihminen joka vaikka tulisi perässäsi ympäri maapallon, ihminen joka haluaa jakaa kanssasi ilot ja surut, hän antaa oman sydämmensä sinulle, hän itkee kirjoittaessaan tätä koskan hän tarkoittaa sitä enemmän mitä sanoilla voi kuvata.

Älkää unohtako näitä asioita! Jos oot suututtanu mut tai huomaat että olen sulle vihanen, Joko olet satuttanut mua oikeasti pahimmalla tavalla millä voi tai sitten oon vihainen ja se menee yhtä nopeaa ohi kuin on tullutkin. Sinun pitää mun lähimmäisenä/ystävänä ymmärtää, etten tee kaikkia asioita tarkoituksella. En sano kaikkia asioita tarkoitukella. Sinun pitää oppia elämään kanssani.

Jos mä huudan sulle, tiedät että olet tärkeä mulle. Mä en pysty huutamaan, ilman että itken tai että mun sisällä sattuu. Mä koen sydämmessä ja mielessä niin, niin suuria tunteita ettet sie välttämättä pysty käsittämään niitä. 

Jos ihmettelet kuinka paljon ihmisen kuolema satuttaa mua, niin voin kertoa että olen menettänyt elämässäni ihan liikaa tärkeitä ihmisiä. Niin taivaaseen kuin muutenkin. Ihmisen menettäminen mun elämästä, on ehkä kaikista pahin asia mitä mulle voi tapahtua. Se repii mut riekaleiksi, ulkoisesti ja sisäisesti. Sen jälkeen takaisin palautuminen vie vuosia, ehkä loppu elämän.

Haluan sanoa että mulla on vaikea unohtaa vanhoja asioita, varsinkin negatiivisia. Jos olet joskus satuttanu mua todella pahasti, mä en koskaan unohda sitä. En välttämättä edes anna sitä ikinä anteeksi. Koska mulle toisen kunnioitus, luottamus on niin isoja asioita. Jos säret ne, et välttämättä saa niitä koskaan takaisin. Mä säilytän ne mielessä sen takia, että jos joskus tulet vastaan, mulla on mahdollisuus näyttää sulle kuinka pahasti särit mut. Luultavasti huudan sulle, silmät kyynelissä, voit nähdä mun sydämmen joka vuotaa verta, riekaleina ja tulessa. Mä en kanna kaunaa, mä en pysty. Mutta mä olen vihainen, koska rikoit mut ja et nähnyt sitä kuinka paljon muhun sattui. 

Tämän sydämmen, pään ja kropan kanssa on vitun vaikea elää. Jos olisi mahdollisuus vaihtaisinko tätä elämää? Hmm en. Joskus sanon kyllä että joo, mutta en oikeasti. Ilman tätä elämää, en olisi minä. Mulla on mun traumat, sairaudet ja vaikeudet. Elän niiden kanssa, sun pitää mun lähimmäisenä/ystävänä myös elää niiden kanssa. Jos et pysty elämään tai hyväksymään mua tämmösenä niin saat kävellä saman tien vittuun mun elämästä. Jos puhut musta paskaa selän takana, mä tiedän siitä mutta en välttämättä sano siitä. Odotan sopivaa hetkeä kun isken. Sä et halua kokea mun todellista vihaa, koska meitä on neljä ja sua yksi.

Alexandra/Axu/Alex/ja mä