Kuulumisia

 Heippa!

Ensiksi hyvää alkanutta kesää kaikille! Toivottavasti teidän muiden kesä on alkanu paljon paremmin kuin oma. Mulla on ollu tarkotus jo pitkään kirjottaa ja julkasta uutta tekstiä, on jopa ollu tekeillään useampi. Nyt vaan itellä ei oo menny kovin hyvin ja kaikki voimavarat on menneet siihen että jaksaisin tsempata. 

Joka aamu ku oon heränny en oo osannu ajatellakkaan millainen päivä on tulossa, mielentilat on olleet niin kissa hiiri leikkiä. Pari kuukautta sitten mun vointi oli kohentunu talven jäljiltä ja aloin jo uskomaan että tästä ei voi olla meno huonompaan. Mutta niin kuin tiedetään, mielenterveysongelmat osaa olla arvaamattomia. Toki tässä on ollu tosi paljon tekiöitä jotka aiheuttanu sitä pahaa oloa ja ahdistusta. 

Viime viikolla lähettiinki sitte rytinällä alas päin. Masennus nosti päätä ja mullahan siihen ei mitään lääkitystä ole... Joten jouduin hakeutumaan meidän terveyskeskuksen päivystykseen. Maanantaina menin ja vasta tiistaina yhden aikaan päivällä pääsin lääkärille. Sitä ennen kävin maanantaina omalla ohjaajalla juttelemassa ja selvisi että lääkärille ei saa kiireistä aikaa, ei myöskään mt polille. Ajatuskin siitä että joutuu vaikean masennuksen kourissa mennä istumaan tuntikausiksi päivystykseen teki pahaa. Maanantaina kävin siis kaksi kertaa päivyksessä ja molemmilla kerroilla oli niin niin pitkä jono että ei auttanu ku mennä kotia ja tulla seuraavana päivänä. Tiistainakin jonotin sen viitisen tuntia, ylikin. Eikä auttanu että oli jo edellis päivänä jonottanu, ei auttanu sanoa että ahdistaa ja tosi paha olla, ei edes auttanu sanoa että on diabetes ja pitäs välillä syödäkki. 

Ihan järkyttäväksi touhuksi menny koko terveyshuollon hommat sen jälkeen kun tuli soteuudistuksia ja "hyvinvointialueet". Tää on kaukana hyvinvoinnista, jos oikeasti kriisi tilanteessakaan et saa apua sieltä mistä pitäis saada. No päivystyksessä määrättiin ketipinor 25mg/1-3pv ja olanzapiini 7,5mg/1pv. Kaks päivää menny ihan tokkurassa, mutta tärkein että oon saanu nukuttua. Nyt odottelen mtt:ltä soittoa sitten jatkosta. 

Mulla ei oo ollu varsinaista masennus jaksoa aikoihin, sen takia tää oli nyt iso rysähdys itelle. Mikään ei tunnu miltään, mistään en saa mitään iloa. Pystyn kyllä toimimaan iha normaalisti niin kuin ennenkin, mutta se ei vaan tunnu missään. Pelko on suuri ollu itteni satuttamisen kohdalla. Pelkään että olo menee niin pahaksi, että ajaudun tekemään jotakin mitä en haluaisi tehdä. Siksi nyt halusin jonkun lääkityksen tähän, että pärjäisin kotona. Kun muuten mulla ei oo mitään ongelmaa, kuin se jos tulee se tyhjyys niin voin ottaa lääkkeen joka rauhottaa sitten sitä omaa oloa. Ja eteenkin nyt oli tosi tärkee että saan nukuttua, kun mun nukkuminen on ollu jo päin peettä pitkään.

Tänään on nyt viikon sisällä eka aamu kun jaksoin nousta sängystä reippaasti ylös ja keittää aamu kahvit. Jospa nyt pikkuhiljaa pääsis taas siihen normaali iloinen Axu moodiin.

Kirjottelen jossain vaiheessa ne keskeneräiset tekstit loppuun, mutta vasta sitten kun oikeesti jaksan käyttää mun aivoja siihen.

Alexandra