Tämmöstä täällä

Hei!

Nyt eletään jo kesäkuun puoliväliä ja mä oon asunu Raahessa nyt melkee 2 kuukautta. Elämä täällä on ollu aika sekalaista nyt aluksi, mutta alkaa tuntumaan että elämän tilanne alkaa nyt tasottua. 

Eka kuukausi meni manian vallassa ja se vei aika paljo voimia multa. Sen jälkeen alko pieni muotoinen masennus ja tuntu ettei mikkään meinaa onnistua ja ahdistus oli ihan suunnaton. 

Tuntui etten meinaa saada elämästä uudestaan yhtään kiinni. Epävarmuus itsestänilin kasvo ja omasta identiteetistä. Vanhat traumat vaikutti mun vointiin ihan järkyttävästi ja olin siinä tilanteessa että lopullinen romahdus tulee.

Kaukana kotoa, sieltä missä mulla oli ennen aina hyvä olla kun pääsi luontoon rauhoittumaan. Täällä Raahessa luonto on niin erilainen ja se ei oo samalla tavalla tavoitettavissa kuin Kuusamossa. Kuusamossa se oli niinku suoraan siinä, kun astuin ovesta ulos. Täällä kun astun ovesta ulos tunnen olevan keskellä kaupunkia vaikka en asu ihan keskustassa. 

No mä kävin lääkärillä juttusilla viime kuun lopussa. Siellä sain lähetteen vihdoin mielenterveystoimistoon ja pääsin jonoon. Ensi viikolla mulla alkaa tuettu asuminen, jonka kautta seurataan ja autetaan mua sopeutumaan tänne. Oon kiitollinen että sain tuetun asumisen, siitä tulee varmasti olemaan mulle paljon hyötyä. Mä kuitenki tarvitsen monissa asioissa paljon apua. 

Torstaina sain sähköpostia opintopolusta ja sain tietää että mut on valittu logistiikka puolelle. Vaikka hieman petyin etten autopuolelle päässytkään, niin oon tyytyväinen kun pääsin kuitenkin logistiikka alalle. Oon kuitenki pienestä asti salaa ja välillä ääneen toivonu että musta tulee isona rekkakuski. Mutta mulla on jo suunnitelmia tulevaan, että jatkan sitten kaivospuolelle.

Oon ilonen siitä että mulla on kaikesta huolimatta pysynyt mukana elämän halu ja tulevaisuuden suunnitelmat. Ja se että mä oon tehnyt sen eteen asioita että saan oikeanlaista apua.

Jos joku on erimieltä etten mä tee mitään, niin se on teidän oma näkemys. Jopa sosiaalityö ja sairaanhoitaja ja lääkäri olivat musta ylpeitä että kaikesta huolimatta oon toiminu, vaikka oon ollu henkisesti loppu.

Nyt vaan pitää tavotella omia unelmia ja pitää huoli omasta terveydestä kunnolla. Oon huomannu monia asioita miksi voin huonosti ja niihin tulee nyt muutos. Se tulee muuttaa mun elämää aika paljon, mutta kun mä tiedän että nää muutokset auttaa mua jaksamaan paremmin. Helppoo ei oo päästä eroon vanhoista tavoista, mutta kyllä ne pikku hiljaa taakse tulee jäämään.

Tää oli nyt tämmönen pieni muotonen kertaus miten mä täällä voin. Yritän kirjottaa aina kun on voimavaroja ja tulee mieleen mitä voisin kirjoittaa 😊

Alex