On ilmoja taas pidelly

Heippa!

Hellettä pidelly ja soijaa pukannu 🥵 Koulun alkuun olis nyt kaks viikkoa, eli 4.8 alkais sitten koulu. Jännitys on vahvasti läsnä, kun en oo 5 vuoteen ollut koulussa. Toki aina ollut oheella kuntouttavaa työtoimintaa tai töitä, etten oo ollut koko ajan tyhjän päällä. Paitsi tänä vuonna. 

Tää vuosi on menny aikalailla omissa oloissa ja omia juttuja touhutessa. Kriisi tila ollut monta kertaa päällä ja sen takia ollut tosi rankkaa. Kaikesta huolimatta vaikka oonki henkisesti todella väsynyt, aion nyt pureutua tossissaan opiskeluun. Oon aina halunnut itselle ammatin, joka kerta kun koulussa ollu niin, joku on estänyt opiskelut. Joko fyysinen tai psyykkinen terveys. 

Oon todella motivoitunut koulun aloittamiseen ja aion tehdä kaikkeni, että saan ajallaan valmiit logistiikka alan tutkinto paperit. Haaveita ja suunnitelmia on tulevaan jo todella paljon, sen ansiosta mulla myös motivaatio pysyy. 

Mutta käydäämpä hieman läpi mitä viime aikana on tapahtunut. Tuossa muutama viikko sitten, mun vointi romahti totaallisesti. Edellis päivänä olin soittanut kriisi puhelimeen ja kertonut omasta pahasta olosta. Ensimmäistä kertaa tosissaan itkin täysin tuntemattomalle ihmiselle mun pahaa oloa pois. Omaa sydäntäkin särki kuulla ja tuntea kuinka hajalla oon kaikesta. Edeltävien vuosien tapahtumat on tehneet muhun niin isoja tunne lukkoja, että yksin niitä on enää vaikea käsitellä. Seuraavana päivänä mä sitten romahdin ja otin yliannostuksen. Mutta luojan kiitos mulla oli pieni toiveen ripe jäljellä elämän halusta, soitin itselle apua.

Ambulanssi tuli, juttelivat ja antoivat lääkehiilet. Lähtivät kuskaamaan mua Oyssiin ja siellä pari tuntia tarkkailussa. Olin todella itkunen ja ahdistunut. Lääkärille kerroin että pelottaa itseni puolesta omat ajatukset ja että haluan kuolla. Niinpä mut laitettiin Peltolan psykiatriselle päivystys osastolle yöksi. Siellä kerroin lääkärille että pelkään mennä kotia ja tarvitsen juttelu apua. Siitä huolimatta mut laitettiin seuraavana aamuna kotiin, kuitenkin sain lähetteen tehostettuun avohoitoon. Mulla on nyt sinne kontakti sen aikaa, että pääsen mielenterveys toimistolle. Sinne vaan on pitkät jonot, varsinkin näin kesäisin.

Nyt mä tän pari viikkoa oon vaan yrittänyt pärjäillä ja pitää pään kiireisenä, etten murru ajattelemaan taas niitä synkkiä asioita. Nyt kuitenkin on voimakas tahto pysyä elossa ja heti kun paha olo iskee oon kriisi puhelimeen yhteydessä, sekä päivystykseen jos todellinen tilanne yllättää.

Tottakai mä olen koko ajan huolissaan omasta voinnista, kun tiedän mitä siellä mielen sopukoissa tossissaan tapahtuu ja mitä käyn läpi alitajunnassa. Nyt vaan on tärkeää yrittää pitää rytmeistä huolta ja keskittyä siihen omaan hyvinvointiin. Jos oon todella hajalla, koulun käynnistä voi tulla hankalaa. Siksi nyt yritän keskittyä tän 2 viikkoa itseeni ja nauttimaan hetkistä. 

Ihanaa kesän jatkoa kaikille ❤️ Katsotaan jos kirjottelen vielä ennen kuin koulu alkaa ☺️

Alex